Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Astelen yksin vauhdinottoradan päähän. Suljen silmäni. Käteni hikoaa jännityksestä, ja
tunnen positiivisen energian virtaavan kehooni. Kuuntelen yleisön kannustusta,
ja saan siitä entistä enemmän energiaa tulevaan suoritukseeni. Avaan silmäni, ja
suljen kaiken turhan pois
mielestäni. Millään muulla ei ole nyt väliä. On vain
minä, seipääni, rima ja yleisö. Nostan seipääni kantoasentoon ja vedän keuhkoni
täyteen henkeä. Katson vielä kerran rimaa hakien siitä henkistä yliotetta. Otan
ensimmäiset määrätietoiset juoksuaskeleet kohti kuoppaa. Saavutan jokaisella
askeleella yhä enemmän vauhtia. Tunnen liitäväni radan pinnalla. Alan laskea
seivästä sulavasti kohti kuoppaa. Valmistaudun ponnistamaan kohti korkeuksia.
Pian tunnen kolahduksen vartalossani. Keskittymisestä ja yleisöstä saamani
energia purkautuu seipääseen, joka sinkauttaa minut korkeuksiin. Yhä lähemmäksi
sitä tavoitetta, josta olen aina haaveillut: Ylittää vielä joku päivä seipäällä
kuusi metriä.

-Eemeli Salomäki-

Seiväshyppääjän tarina

 

Eemeli Niko Antero Salomäki syntyi Turussa vuonna 1987 nelihenkiseen perheeseen, johon kuului isä Petri, äiti Marja-Liisa ja puolitoistavuotta vanhempi sisko Heli.


Eemelin synnytyskin osoitti pojan mieltymyksen vauhtiin ja vaarallisiin
tilanteisiin. Meinaan Eemeli syntyi melkein 11 viikkoa ennen laskettua aikaa.
Tämän vuoksi Eemeli vietti elämänsä ensimmäiset viikot keskoskaapissa.

Eemelin nimi juontaa juurensa Vaahteramäen Eemeliin, sillä Eemelin syntyessä perhe asui Turussa Puolalanmäellä, joten Eemelistä tuli Puolalanmäen Eemeli. Eemeli ei ole kyllä, koskaan jättänyt kaimaansa kalpeaksi, vaan on varmasti tehnyt melkein samat kepposet, kuin Vaahteranmäen poikakin. Kaikki paitsi siskoaan Eemeli ei ole vetänyt lipputankoon, siskon onneksi Eemeli oli niin rimpula nuorena, että se jäi tekemättä. Perhe muutti 1988 Puolalanmäeltä Turun asuntomessualueelle Katariinanlaaksoon, jossa Eemeli metkut saivat alkunsa.

Seiväshyppääjän alulle tapahtuu
”Helatorstai toukokuussa 1998, ja kala nappaa jo
mukavasti uistimeen. Turkulaiset Salomäen sisarukset Heli Ja Eemeli syövät
kotonaan ja lähtevät kiireen vilkkaan virvelien kanssa rantaan. Pienen ajan
kuluttua ovikello soi, ja Petri Salomäki kuulee viestintuojalta poikansa
pudonneen puusta ja lyöneensä päänsä pahasti.

 

-          En voinut katsoa, kun pojan
päähän ommeltiin 24 tikkiä – niin pahaa teki katsoa päätä, joka näytti
vesimelonilta, Petri Salomäki muistelee.

 

Eemeliltä meni yhtä jos toista muutakin rikki.
Murtumista pahin oli kyynärvarressa, joka kipsattiin aluksi väärään asentoon.
Pojan viikarista tuntuivat ikuisuudelta ne 13 viikkoa, jotka hänen piti kantaa
kipsiä kädessään.

 

-          Onneksi Eemelin kaveri oli
älynnyt pidellä hänen päätään veden pinnan yläpuolella. Rannassa ei sillä kohtaa
ollut vettä, kuin 20- 30 senttiä, mutta sekin olisi riittänyt hukkumiseen.

 

Että mitäkö Eemeli Salomäki teki puussa kalareissulla
– toteutuiko Aaro Helakosken legendaarisen runon ”Hauen laulu” surrealistinen
tarina? Ei, ei noussut hauki kosteasta kodostaan puuhun laulamaan, vaan Eemeli
kiipesi irrottamaan rantaleppään tarttunutta lippauistintaan, ja oksa naksahti
poikki.

 

Monta muutakin läheltä piti -tilannetta Eemeli
Salomäelle on sattui lapsuus- ja nuoruusvuosina.

 

-          Sydän tuntui tulevan
puserosta ulos, kun näki Eemeli esimerkiksi palotikkailla kolmannen kerroksen
kohdalla umpijäiset tumput käsissään. Auton allekin hän jäi kolmevuotiaana.

 

Ensikosketuksensa seiväshypyn ihmeelliseen maailmaan
Eemeli otti vuonna 2000, kun hän karkasi kesken Turun Pyrkivän seuraharjoitusten
Hanna Virtasen vetämään ryhmään pyytämään, saisiko kokeilla. Saihan
hän.

 

-          Hanna tuli sanomaan, että
pistä ihmeessä poika hyppäämään seivästä. Siitä tulikin minulle kallis urakka…!
Petri murahtaa.”

 

Lainattu ja mukailtu: Yleisurheilun kuvalehti 8/2008
-Antti-Pekka Sonninen-