Seiväshyppääjän tarina
|
Eemeli Niko Antero Salomäki syntyi Turussa vuonna 1987 nelihenkiseen perheeseen, johon kuului isä Petri, äiti Marja-Liisa ja puolitoistavuotta vanhempi sisko Heli.
Eemelin nimi juontaa juurensa Vaahteramäen Eemeliin, sillä Eemelin syntyessä perhe asui Turussa Puolalanmäellä, joten Eemelistä tuli Puolalanmäen Eemeli. Eemeli ei ole kyllä, koskaan jättänyt kaimaansa kalpeaksi, vaan on varmasti tehnyt melkein samat kepposet, kuin Vaahteranmäen poikakin. Kaikki paitsi siskoaan Eemeli ei ole vetänyt lipputankoon, siskon onneksi Eemeli oli niin rimpula nuorena, että se jäi tekemättä. Perhe muutti 1988 Puolalanmäeltä Turun asuntomessualueelle Katariinanlaaksoon, jossa Eemeli metkut saivat alkunsa. Seiväshyppääjän alulle tapahtuu
”Helatorstai toukokuussa 1998, ja kala nappaa jo
mukavasti uistimeen. Turkulaiset Salomäen sisarukset Heli Ja Eemeli syövät kotonaan ja lähtevät kiireen vilkkaan virvelien kanssa rantaan. Pienen ajan kuluttua ovikello soi, ja Petri Salomäki kuulee viestintuojalta poikansa pudonneen puusta ja lyöneensä päänsä pahasti.
- En voinut katsoa, kun pojan
päähän ommeltiin 24 tikkiä – niin pahaa teki katsoa päätä, joka näytti vesimelonilta, Petri Salomäki muistelee.
Eemeliltä meni yhtä jos toista muutakin rikki.
Murtumista pahin oli kyynärvarressa, joka kipsattiin aluksi väärään asentoon. Pojan viikarista tuntuivat ikuisuudelta ne 13 viikkoa, jotka hänen piti kantaa kipsiä kädessään.
- Onneksi Eemelin kaveri oli
älynnyt pidellä hänen päätään veden pinnan yläpuolella. Rannassa ei sillä kohtaa ollut vettä, kuin 20- 30 senttiä, mutta sekin olisi riittänyt hukkumiseen.
Että mitäkö Eemeli Salomäki teki puussa kalareissulla
– toteutuiko Aaro Helakosken legendaarisen runon ”Hauen laulu” surrealistinen tarina? Ei, ei noussut hauki kosteasta kodostaan puuhun laulamaan, vaan Eemeli kiipesi irrottamaan rantaleppään tarttunutta lippauistintaan, ja oksa naksahti poikki.
Monta muutakin läheltä piti -tilannetta Eemeli
Salomäelle on sattui lapsuus- ja nuoruusvuosina.
- Sydän tuntui tulevan
puserosta ulos, kun näki Eemeli esimerkiksi palotikkailla kolmannen kerroksen kohdalla umpijäiset tumput käsissään. Auton allekin hän jäi kolmevuotiaana.
Ensikosketuksensa seiväshypyn ihmeelliseen maailmaan
Eemeli otti vuonna 2000, kun hän karkasi kesken Turun Pyrkivän seuraharjoitusten Hanna Virtasen vetämään ryhmään pyytämään, saisiko kokeilla. Saihan hän.
- Hanna tuli sanomaan, että
pistä ihmeessä poika hyppäämään seivästä. Siitä tulikin minulle kallis urakka…! Petri murahtaa.”
Lainattu ja mukailtu: Yleisurheilun kuvalehti 8/2008
-Antti-Pekka Sonninen- |
