Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Blogista löydät Eemeli tuoreimmat kuulumiset

Hallikauden kilpailut hypätty ja seipäät on suunnattu kohti tulevaa EM-kesää paineet tiessään ja rajat tehtynä.

Lähetetty 28.2.2014

Monijakoinen hallikausi päättyi viime viikonloppuna Rovaniemellä jo viidenteen peräkkäiseen aikuisten suomenmestaruuteen. Yhteensä aikuisten mitaleita löytyy nyt 10 joista kaksi hopeaa ja kahdeksan kultaista. Seiväshypyssä on varmasti aika harvinaista saavuttaa viisi mestaruutta peräkkäin, joku tilastonikkari voisi tarkastella tilastoja onko näin tapahtunut aikaisemmin? No rehellisesti tavoitteet ovat korkeammalla kuin SM-mitaleissa ja mestaruuksissa, joten tämä mitali menee sinne muiden jatkoksi sen suurempia tunteita herättämättä.

Eihän ne kaikki kilpailut kuitenkaan päin honkia mennyt. Hallikauden kohokohtana Ideaparkin street-seiväskilpailu meni loistavasti ja tuloksena oli 555cm, joka samalla jäi hallikauden parhaaksi noteerauksekseni. Odotukset tietysti Ideaparkin jälkeen olivat kovat, mutta silti pystyin seuraaviinkin kilpailuihin lähtemään rennolla asenteella ja hakemaan niitä kuuluisia hyviä hyppyjä. Toteutus kuitenkin vähän kärsi. Ideaparkin jälkeen Vaasassa orastava tauti vei voimia ja tuloksena 545cm. Seuraavan viikonlopun hallimaaottelu olikin taistelun takana. Koko viikon taiteltuani flunssaa ja pientä kuumeilua vastaan, tauti päätti näyttää kovimman luonteensa juuri hallimaaottelussa. Taistelin kuitenkin kilpailussa pari ylitystä, jonka jälkeen päätin lopettaa kilpailun kesken. Näin jälkeenpäin olisi ollut fiksua jättää kilpailu kokonaan hyppäämättä, mutta ”oppiihan olemaan” edustuspaidan kun saa päälle niin näen velvollisuudekseni taistella.

Jäipähän hallikaudesta kuitenkin jotain käteen. Tunnen kehittyneeni urheilijana ja seiväshyppääjänä huimasti verrattuna aikaisempiin vuosiin. Määrittelynä sanalle kehitys: Aikaisempina vuosina olen ollut todella herkkä fyysisille muutoksille ja yleensä jopa mitättömät vaivat, vastoinkäymiset ja muut ongelmat ovat pilanneet kilpailun jo ennen sen alkua. Nyt hallikaudella pystyin määrätietoisesti suorittamaan hypyn kerrallaan ja keräämään ajatukseni kasaan ennen jokaista suoritusta. Ps. moni kiinnitti huomiota pitkään valmistautumisaikaani radanpäässä. Myönnän onhan se vähän tyhmää ja varsinkin typerän näköistä. Teen sitä heilumista/laskemista vain sen takia, että unohtaisin ne ylimääräiset paineet ja odotukset jotka jokaisen hypyn jälkeen kasvavat ja ns. Tyhjän pään löytäminen vaikeutuu vaikeutumistaan. Parhaimmillaan pääsin liikkeelle kolmannella ja enimmillään ehdin 47 asti. Seiväshypyssä kuten kaikissa muissakin kenttälajeissa käytetään kelloa suoritusajan mittaamiselle, joten kaikki toiminta tapahtuu sääntöjen puitteissa. Suoritukseen on normaalisti aikaa 1min ja hyppääjien vähentyessä aika kasvaa enimmillään se on 5min jolloin hyppääjiä kilpailussa on vain yksi.

Keväällä eteen tulee normaalit ulkomaanleirit tänä vuonna leiripaikat ja ajankohdat ovat seuraavat:

Doha 2-17.4 ja Lissabon 5-15.5

Kohti kesää ja aurinkoista ilmettä!

Eemeli

 

 

Lue loput artikkelista »

Verta, tikkejä ja ennätyksiä

Lähetetty 6.1.2014

Aloitin kilpailukauteni 27.12 Somerolla. Aikaisemmista vuosissta poiketen hyppäsin Somerolla vain 12 askeleen vauhdilla. Aikaisempina vuosina olen hypännyt 14 askeleella. Tänä vuonna kuitenkin askelmerkkini on mennyt kauemmaksi ja 14 askelta olisi ollut vaikea toteuttaa Someron monitoimihallissa.
Kilpailu ei saanut kummoista aloitusta, kun verryttely hyppyjen aikana kilpakumppanini seiväs osui silmäkulmaani pahanlaisesti ja se alkoi vuotaa verta. No siinä nopeasti pari laastaria ja vähän urheiluteippiä estämään verenvuoto. Hyppäsin harjoitushypyt loppuun, jonka jälkeen isäni teippasi pari laastaria tiukkaan jotta pystyisin hyppäämään kilpailun. Laastarit pysyivät hyvin koko kilpailunajan, joten Someron seiväspatjat säästyivät vereltä. 

Aloitin kilapilun korkeudesta 480cm joka meni toisella yrittämällä. Seuraavaksi hyppäsin 500cm ensimmäisellä, 520cm meni kolmannella, jonka jälkeen nostin riman uuteen Someron "hallin" ennätyskorkeuteen 532cm. Pari ensimmäistä yritystä ei paljon lupaillut ja siinä vaiheessa alkoi silmäkin olla sen verran turvonnut, että oikea silmä oli niin sanotusti poissa pelistä. Kuitenkin jostain sain kaivettua hyvän hypyn ja ylitinkin 532cm komeasti kolmannella yrittämällä. Nostin riman 550cm josta yritin kerran ja jätin kilpailun siihen. 
Kilpailun jälkeen menin Someron terveyskeskukseen ja siellä silmäkulmaani pistettiin pari tikkiä. Olen kuitenkin tyytyväinen kilpailuun kokonaisuudessaan. Hyppääminen tuntui helpolta ja mukavalta. 

4.1 Kilpailukautta piti jatkaa Turussa, mutta verryttelyhyppyjen aikana tunsin molemmissa polvitaipeissa kovaa kiristystä. Luulin aluksi kiristely johtuvan lantion tiukkuudesta ja reisien jumittamisesta. Päätin jättää kilpailun hyppäämättä loukkaantumisen välttämiseksi. Soitin heti Turun luotto hierojalleni, jolta sainkin ajan pikaisella varoitusajalla. Hieroja paikansi kiristyksen syyksi tiukat/ jumiset pohkeet. No siinä sitten hammasta purren hieroja avasi molemmat pohkeeni ja heti kiristys helpotti. Ne jotka ovat käyneet kovassa urheiluhieronnassa voivat samaistua tunteeseen kun pohkeita revitään voimalla auki.  

Suunnitelmani on jatkaa kilpailukautta seuraavaksi Pajulahdessa 11.4. Hyppään kilpailussa 16 askeleen vauhdilla.

Someron 532cm ja tuoreimmat uutiset löydät Facebookin fanisivultani: https://fi-fi.facebook.com/pages/Eemeli-Salom%C3%A4ki-pole-vaulter/142340422583180

 

-Eemeli-

Lue loput artikkelista »

Kolmosta silmään ja talla pohjaan.

Lähetetty 23.11.2013

Kilpailukausi lähestyy ja vauhti kovenee. Kuukausi treeniä takana viime blogista ja taso sen
kun nousee. Monia yleisurheilua seuraavia ihmisiä on viimepäivinä kuohuttanut
maajoukkue- ja olympiavalinnat. Itse putosin Olympiakomitean listoilta ja Team
Finlandiinkaan ei ollut asiaa. EM-ryhmäänkin pääsin vasta jälki-esityksellä
tuloksella 555cm. No sanonta kuuluu ”niin makaa kuin petaa”, joten no hard
feelings. Eihän se viime kausi odotetunlainen ollut ja tyydyn kohtalooni. Olen
kiitollinen kuitenkin pääsystä edes EM-ryhmään. Onneksi minulla taitaa olla
Suomen ykkösmanageri, joka järjesti tapahtumakoordinaattorin töitä ja
ensivuodeksikin sponsorisopimuksia. Kiitänkin kaikkia niitä tahoja jotka eivät
menettäneet uskoaan minuun vaan jatkavat rinnallani kohti Rion Olympialaisia.

Se siitä aiheesta! Seuraavaksi siihen eniten kiinnostavaan: Treeneihin. Kävin tuossa
Marraskuun 11-15pv Portugalin Lissaboniin pika leirillä. Tarkoituksena oli
tutustua paikallisiin harjoitusoloihin, treenata kovaa ja laadukkaasti. Ensin
pieni kehu paikasta, kelit suosivat joka päivä +22 ja harjoitusolot olivat
viimeisen päälle. Lissaboniin palataan keväällä VARMASTI!  Pelkkä lämpötila ja aurinko piristi treenejä
sen verran, että tein leirillä ehkä elämäni tähän asti parhaimman tekniikka
treenin määrällisesti ja laadullisesti.

Voima on edelleen tarttunut hyvin, kun on muistanut ja jaksanut syödä kokoajan. Mitään
kummoisempia testejä en ole vielä lähtenyt repimään, mutta sarjapainot alkavat
olemaan sitä luokkaa, että Pajulahdesta ja Kamppailukeskuksen punteilta taitaa
pian painot loppua kesken ;) Tekniikassa olen edennyt 12-askeleen vauhtiin ja
taidankin aloittaa kyseisellä vauhdilla hallikilpailut 26.12 Somerolla. Muutenkin
hallikilpailukausi alkaa olla suunniteltu ja kisoja tulee joka viikolle yksi.

Selkä ja jalkapöytä kestää hyvin treenaamisen. Kunhan ei rupea maksimi maastavetoa
rykimään tai tekemään 500 vauhtiloikkaa treenissä joten kaikki perus
seiväshyppääjälle kuuluvat treenit tulee tehtyä. Olen käynyt voimistelussa
kaksi kertaa viikossa joten kehonhallintakin on parantunut. Telinevoimistelussa
olen kehittynyt huimasti ja kaikki perusliikkeet onnistuvat vaivatta. Jos sitä
viimeistään kesällä osaisi ylittää rimankin.

Työt ovat menneet kivasti ja ne eivät ole sotkeneet harjoittelua. Päinvastoin positiivinen
palaute ja onnistuneet työtehtävät lisäävät itseluottamusta. Kiva huomata, että
kaikessa voi kehittyä kun vain asennoituu oikein.

Tässä blogia kirjoittaessa tuli paljon ajatuksia mieleen joten päätin kirjoittaa pienen
"runon":

Illalla nukahdan ja aamulla herään, silmät kiinni vietän ajan tämän latautuessani
seuraavaan päivään. Näen unia tulevaisuudesta. Aamulla silmien auetessa saan
taas olla oma itseni ja hymyillä koko päivän. Treenit vedän täysillä ja työni
hoidan huolella. Kunnes ilta taas tulee ja sänkyyn saan nukahtaa unelmoimaan.
Ole ylpeä itsestäsi ja usko itseesi, sillä jokainen päivä on arvoisesi.

-Eemeli-   

Lue loput artikkelista »

Harjoituskausi vauhdilla käyntiin!

Lähetetty 23.10.2013

 Harjoittelua on kuukausi takana ja kehittymistä
havaittavissa. Mittariin tuli kakskytäkuus- vuotta täyteen pari viikkoa sitten ja vauhti
vaan kovenee. Niin kuin viimeksi blogissani jo mainitsin on tämä syksy minulle
muutosten aikaa. Tässä blogissa valotan hiukan näitä muutoksia ja kerron miten
harjoittelu on lähtenyt rullaamaan.

Aloitetaan tuosta harjoittelusta, jota nyt takana noin neljä
viikkoa. Harjoittelen nykyään Steven jaksotuksen ja harjoitteiden mukaan, joka
onkin sopinut keholleni paremmin kuin hyvin. Keho alkaa olla kunnossa kesän
selkä- ja jalkapöytä ongelmien jäljiltä. Tietysti nämä loukkaantumisten
jäänteen vaikuttavat jonkin verran harjoitusten toteutukseen mm. juoksemaan en
ole päässyt kuin verryttelyissä, vedessä ja seiväspaikalla. Se ei kuitenkaan
menoa ole hidastanut. Treeni määriä on lisätty mikä olikin odotettavissa.
Nykyään tehokkaita tunteja harjoittelun parissa kertyy viikossa noin 25h + 2x1h
fysio.

Harjoittelu on keskittynyt voiman lisäämiseen, jonka kautta
saadaan lisää puuttunutta itseluottamusta, balanssia hyppäämiseen ja sitä
kautta isompia seipäitä käyttöön. Itseluottamusta ja kovuutta olen myös hakenut
nyrkkeilysalilta. Aloitin tuossa ennen virallista harjoituskauden aloitusta
käymään Boxaamassa. Voin suoraan sanoa, että jos jostain voi hakea kovuutta ja
hyvää peruskuntotreeniä samaan aikaan niin nyrkkeilysalilta. Varsinkin jos
valitsee parinsa/ vastustajakseen sen jota kukaan muu ei suostu ottamaan. Olen
yleensä ymmärtänyt, että se joka jää viimeiseksi valinnoissa jäljelle on
porukan heikoinlenkki, nyrkkeilyssä tämä on toisin. Pari treeniä käytyäni
minulle jo ehdotettiin potkunyrkkeilyä koska käytän jalkoja kuulemma liian
aktiivisesti normaaliin nyrkkeilyyn. Saa nähdä jos seuraavalla
peruskuntokaudella sitten menisi potkunyrkkeilyn pariin.

Olen hypännyt vasta kaksi tekniikkaharjoitusta, mutta ihme
ja kumma vähän pitempi tauko hyppäämisestä on tehnyt hyvää. Molemmissa
harjoituksissa tein heti ennätyksiä ylitetyissä korkeuksissa. Kuudella
askeleella mm miesten a-raja on paperia. Voimaharjoitukset ovat menneet
yllättävän hyvin ja olen saavuttanut saman voimatason jo nyt kuin viime vuoden
Joulukuussa olin. Tänään otin ensimmäiset kunnon juoksuaskeleeni ja jalkapöytä
oli kivuton harjoituksen jälkeen, joten eiköhän juoksun puolellakin kohta olla
hyvässä kunnossa.

Työkuviot

Aloitin työt 1.10 Cresta Management Oy:ssä www.cresta.fi tapahtumakoordinaattorina. Työni
pitää sisällään vaikka mitä mukavaa hommaa ja samalla saan käyttää höydykseni
liiketalouden- ja jopa ravintolapuolen koulutustani. Ei mene koulutuskaan
hukkaan, kun saa käyttää opittuja taitoja työelämässä. Tämä työ täydentää hyvin
tavoitteitani urheilijana ja antaa arvokasta työkokemusta tulevaisuutta varten.

Olen päässyt myös Facebookissa yhdeksi Team Gutzy sivujen
ylläpitäjäksi https://fi-fi.facebook.com/pages/Team-Gutzy/163175840388257
kannattaa käydä vilkaisemassa sivuja ja osallistua mahdollisuuksien mukaan
sivuilta löytyvään kilpailuunkin.

-Eemeli-

Lue loput artikkelista »

Kausi 2013 paketissa.

Lähetetty 11.9.2013

Noniin nyt on aika purkaa kilpailu- ja harjoituskautta 2013.
Kävin vuonna 2013 35 kilpailua, joka uusi ennätykseni kilpailujen määrässä
yhdellä kaudella aikuisiällä. Seiväskilpailuja tuli tasan 30. Tässä tapauksessa
todellakin vanha ja tuttu sanonta ”määrä ei korvaa laatua” piti paikkansa. Voisi
luulla, kun starttaa 30 kertaa seiväskilpailuun onnistuisi useammin kuin yhden
kerran. Vuoden ainoa seiväs onnistuminen tuli jo tammikuun lopussa Ideaparkin
seiväskilpailuissa jossa hyppäsin halliennätykseni 555cm. Tietysti tuollainen
tulos ennen helmikuuta nosti odotuksia, näin jälkikäteen ajateltuna ehkä jopa
liian korkealle. No muissa kilpailuissa tulokset eivät niin mairitelleet.

Innostuin heikosti kulkeneiden seiväskisojen keskellä mennä
koettamaan 100m ja pituushyppyäkin muutamaan kisaan. Muutama kilpailusuoritus
ilman erillistä keskittymistä tai harjoittelua tuotti näihin ns. sivulajeihin
uudet ennätykset 100m 11,02s ja pituudessa 757cm. Nämä kertoivat siitä, että
ainakin fysiikka on kunnossa eikä vaisu seiväskunto ei voi olla ainakaan
fysiikasta kiinni. No loppupeleissä Ruotsiottelussa hyppäämäni 546cm, joka samalla
jäi kauden parhaakseni, ei ole huono tulos puhumattakaan hallissa hyppäämästäni
555cm jolla mm. päästiin MM finaaliin.

Jälkikäteen ja jälkiviisaana otin itselleni varmaan liian
suuren urakan talvella päättäessäni suorittaa koulun loppuun. Tein
työharjoittelua Liikuntakeskus Pajulahdessa ja ajoin koko loka-helmikuu melkein
joka viikko Pajulahteen. Samalla kävin muutamaa kurssia koulussa ja tein
lopputyötä. Huhuh olisi fiksuna miehenä voinut vähän antaa itselleen siimaa ja
tehdä asiat hiukan rennommin. Innostus ja houkutus siihen, että saa velvollisuudet
hoidettua ja vain urheilla oli niin suuri, että se ajoi minua suorittamaan
kaiken valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Toivottavasti tämäkin puupää oppii
tästä jotain tulevaisuudelle.

Eihän se kausi kuitenkaan ihan mollivoittoinen ollut, vaikka
se siltä kieltämättä tuntuukin. Otin jatkoa Suomenmestaruusputkelleni joka on
nyt neljä peräkkäistä voitettua SM titteliä. Voitin hallikaudella
kolmimaa-ottelun, edustin Suomea halli Euroopan mestaruuskisoissa ja olin
Ruotsiottelussa kakkonen. Tulosurheilussa harvemmin pelkkiin sijoituksiin ja
edustuksiin voi olla tyytyväinen. Toivottavasti tämä ns. taantumavuosi
seivästuloksen osalta nostaa minut ensivuonna uudelle tasolle.

Nyt syksyllä alkaa muutoksen tuulet tai ne ovatkin jo
alkaneet. Muutin siis syyskuunvaihteessa Lahteen, se mitä kaikkia muutoksia se
tulevaisuuteen tuo on vielä liian aikaista pohtia. Valmennuskuvioon: yhteistyö
Steven kanssa lisääntyy, mutta se millä määrin on vielä avoinna. Pitää ensin
pohtia mitä minä vaadin ja odotan ja se mitä kaikkea siihen tarvitsen.
Harjoitukselliset kuviotkin alkavat täällä MÄKIHYPPY-, JALKAPALLO- ja JÄÄKIEKKO
kaupungissa järjestyä, niissä on kuitenkin vielä rutkasti hommaa. Pajulahtihan
on kiistatta Suomen paras paikka yleisurheilijan harjoitteluun ja siellä tulen
viettämään paljon aikaani, mutta olisi se hyvä saada tänne Lahteenkin käyttöön
korvaavia harjoituspaikkoja.

 

Nyt ei muuta kuin paikat kuntoon ja kohti tulevaa treeni ja
kilpailukautta.

Eemeli  

 

Lue loput artikkelista »

Kaikkensa antaneena

Lähetetty 30.7.2013

On tullut aika purkaa tähänastista kilpailukautta.
Sanotaanko aluksi, että ei sen ihan näin pitänyt mennä. Joskus, vaikka kuinka
yrittää ja tekee niin kuin parhaaksi tuntee silti jää nuolemaan näppejään.
Kalevan kisoihin mennessä olin yrittänyt MM-rajaa ja ennätyskorkeutta kuudessa
kilpailussa sitä ylittämättä. Monta hyvää yritystä, monta heikkoa mahtuu noihin
kilpailuihin kuitenkin se tärkein eli ylitys jäi tekemättä. Uskoin todella
pystyväni Kalevan kisoissa ylitykseen, mutta turhaan. Voitin kuitenkin toisen
peräkkäisen Kalevankisa kullan ja neljännen peräkkäisen aikuisten
Suomenmestaruuden, ihan hyvä saldo niinkin herkässä lajissa kuin seiväshyppy.
Yhteensä minulla on nyt seitsemän aikuisten Suomenmestaruutta.

Kävin tuossa heinäkuun puolivälissä koettamassa vähän
muitakin lajeja juoksin Karjaalla 100m 11,02 ja hyppäsin pituutta 747cm.
Satasen tulos on ennätykseni ja pituus jäi 2cm ennätyslukemista. No 100m on
edelleenkin liian pitkämatka minulle, ensimmäinen 50m meni lennokkaasti ja
lupaili jo todella kovaa aikaa, mutta viimeinen 50m oli kankeaa ja
juoksutekniikka hajosi. Kuitenkin pysyin pystyssä loppuun asti toisinkuin viime
kaudella juostessani 100m. Pituudessa sain muutaman hyvän hypyn, mutta
askelmerkin kanssa oli ongelmia. Kuitenkin näistä ^tuloksista innostuneena
tiedustelin mahdollisuutta päästä hyppäämään Lahden eliittikilpailuihin
pituutta. No pääsinhän minä hiekkakasalle viihdyttämään itseni lisäksi myös
yleisöä. Hyppäsin Lahdessa ennätykseni 757cm, jota voidaan jo pitää kohtalaisena
tuloksena ilman erikoisharjoittelua. Katsotaan loppukaudesta löytyykö nimeni
vielä muidenkin lajien tuloslistoilta?

No nyt on kuitenkin aika keskittyä seuraavaan seiväskilpailuun
Kuortaneella. Tiedän olevani ennätyskunnossa, sen ovat hyppyni osoittaneet. Nyt
sitä rimaa korkealle ja sieltä yli ilman turhia kommelluksia, niin saan
kaudelle hyvän lopetuksen.

Loppuun vielä ilmoitusluontoinen asia: Minut voi
tulevaisuudessa löytää harjoittelemassa ja liikkumassa lahden seudulta sillä
muutan Lahteen ensimmäinen syyskuuta.

Tästä kohti loppukautta uudella innolla ja paremmalla Flow:lla.  

 

Kilpailukausi avattu!

Lähetetty 26.5.2013

Aloitin kilpailukauden 22.5 Lappeenrannassa. En odottanut
kilpailulta ihmeitä, kun ei ollut alla kuin muutama hyppy täydellä vauhdilla ja
säätiedotus oli luvattu heikohkoa keliäkin. Toisin kuitenkin kävi hyppy alkoi
sujumaan lupaavasti heti ensimmäisestä kilpailuhypystä ja pystyin päihittämään
viisi korkeutta lopulta tulokseen 545cm, joka riitti voittoon. Yritin vielä
kerran 560cm, mutta näin paremmaksi jättää kaksi viimeistä yritystä käyttämättä
kolean kelin ja oikuttelevan tuulen vuoksi. Kyseessä oli kuitenkin vain
kilpailukauden avaus ja ylimääräisiä riskejä kannattaa vältellä.  Olen tyytyväinen kilpailuun kaikin puolin.

Lähdin seuraavana päivänä Italian Formiaan ”parempiin
keleihin”. No ei se keli ollut täällä yhtään sen parempi, kuin Suomessa, jopa
huonompi. Hyppäsin Italiassa kauden toisen kisan 25.5. Odotin kovaa kilpailua,
koska lähtölistalla oli mukana neljä yli 570cm ennätyksen omaavaa kaveria. No
emmimme poikien kanssa koko päivän kannattaako hypätä, koska tuuli kovasti, oli
kylmä ja satoi aina välillä. Juuri kuin tilauksesta keli muuttui kohtalaiseksi
ja aloitimme lämmittelyn. Verryttelyhypyt hypättyämme keli alkoi huonontua
huonontumistaan ja 12 miehen kisa eteni nopeaa tahtia, koska kaikki halusivat
hypätä mahdollisimman hyvissä olosuhteissa. Ylitin 530cm ensimmäisellä
yrityksellä ja se riitti kovassa seurassa toiseksi. Kilpailun voitti Piotr
Lisek tuloksella 545cm. Halusin säästää aikaa 530cm ylityksen jälkeen ja
siirsin seuraavan yrityksen suoraan 560cm, josta viimeinen yritys oli todella
lähellä onnistua. Hyppy ikäväkseni tippui riman päälle, mutta nousukorkeus
olisi riittänyt. Naisten kilpailu piti alkaa meidän jälkeemme, mutta kilpailu
peruttiin sää olosuhteiden takia.

Toivottavasti seuraavassa kilpailussa 29.5 olisi parempi keli.
Mies on ainakin kunnossa!

Lue loput artikkelista »

Enemmän, kovemmin, paremmin ja viisaammin!

Lähetetty 21.4.2013

Otsikossa tiivistettynä Ateenan leirin agenda. On ollut
todella mukavaa harjoitella viime blogi kirjoituksen jälkeen, kun ei ole
tarvinnut stressata enää opiskeluista. Mitään valmistujaisjuhlia en tietysti
ehtinyt pitää ennen leirille lähtöä. Tärkeintähän on kuitenkin valmistuminen ei
juhlat, niin kuin jotkut tulevat ylioppilaat luulevat :D

Leiri täällä Ateenassa on edennyt suunnitelmien mukaan ja
harjoitukset ovat menneet jopa odotettua paremmin. Olen saanut paljon hyviä
toistoja tekniikkaharjoituksissa ja videoanalyysien mukaan tekniikka on suunnilleen
samassa kunnossa, kuin viime vuonna Rietin leirillä, jossa tein siihenastisenurani
parhaimpia harjoitushyppyjä. Eli nyt ollaan hyvin aikataulussa, kun on kuukausi
aikaa hioa tekniikkaa ensimmäisiin kilpailuihin.

Fysiikassa ei ole moitittavaa, olen saanut harjoitella
terveenä ilman suurempia kremppoja. Olen nyt löytänyt harjoitteluuni ja
kaikkeen tekemiseeni sellaisen Flow tilan. Kovimmat - ja rankimmatkin harjoitukset
sujuvat hyvin ja nautin jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää harjoituksissa.
Voin jopa sanoa, että tällainen tila tekee hyvää itseluottamuksellenikin.
Siitähän aikaisempien vuosien puheiden ja kirjoitusten mukaan ei ole ollut
puutetta, mutta en tiedä onko se kaikki ollut vain ulkoista itseluottamusta.
Nyt minusta kuitenkin tuntuu että kaikki se itseluottamus joka tässä kehossa
on, on ladattu sisältä käsin ja se ei ole uhoa. En halua ruveta sitä sen
enemmän pohtimaan, koska minusta tuntuu hyvälle ja se riittää! Sen voin
kuitenkin sanoa, että juuri tätä tilaa olen kaivannut usean vuoden ajan.

Julkisessa kirjoituksessa on aina hyvä kiittää kaikkia. Varsinkin
silloin, kun kaikki sujuu hyvin ja kiitoksille on aihetta. Nyt kuitenkin olisi
niin paljon ihmisiä, joita haluaisin kiittää, että niiden mainitseminen
tuntuisi enemmän luettelolta, kuin kiitoksen osoitukselta. Sanotaanko näin,
että osa kiitettävistä löytyy tuolta: http://www.eemeli.eu/linkit/
ja osa löytyy sydämestä!

Kiitos ja samanlaisella Flow tilalla kohti kesää!

Eemeli

 

Lue loput artikkelista »

Valmistuminen on vain ajan kysymys

Lähetetty 29.3.2013
Lue loput artikkelista »

Kilpailut etenee ja kunto kovenee

Lähetetty 20.2.2013

Ideaparkin jälkeen kilpailutahti jatkui tiheänä.
Tähtienkisat 540cm ja voitto, Ruotsi, Växjö halli-maaottelu 529cm ja voitto,
Jyväskylä halli-sm 545cm ja voitto. Yhteensä olen hypännyt hallikaudella jo
yhdeksän kilpailua ja toivottavasti vielä olisi viisi jäljellä. Viiden
kilpailun saaminen loppu hallikaudelle vaatii kuitenkin onnistumista
EM-kilpailujen karsinnassa, jotta pääsee finaaliin.

Olen edelleenkin reissannut kilpailujen välissä
Liikuntakeskus Pajulahteen suorittamaan työharjoitteluani ja hiomaan tekniikkaa
Steven opastuksella. Tämä on toiminut hyvin, joskin reissaamista on tullut aika
paljon. 

Kouluhommat olen käytännössä saanut tehtyä, vielä pitäisi
kirjoittaa työharjoittelusta raportti, jonka jälkeen saan ottaa paperit ulos.
Olen tässä jo suunnitellut kaikennäköistä mitä tekisin valmistumisen jälkeen.
Olen kuitenkin päättänyt antaa virran viedä ja tehdä niin kuin itsestä
parhaimmalta tuntuu. Tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta tuntuu
ammatti-urheilijan työ. Työssä on tietysti riskinsä ja tulopuoli ei niin
varmaa, kuin normaalissa arkityössä. Pitää kuitenkin muistaa, että urheilla
voit nuoruutesi, työtä voit tehdä koko ikäsi.

Tästä kohti Göteborgia,
nauttimaan ja tekemään sen mitä varten on harjoitellut.

Eemeli